Herääminen
Kuolleesta heräämisessä on suuri riemu!
Jeesus herättää jo neljä päivää kuolleena olleen Lasaruksen. Jakeessa 40 on totuus.
Joh. 11: 38. Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista
Jeesus järkyttyi jälleen sisimmässään ja meni haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39. Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut siellä neljättä päivää."
40. Jeesus vastasi: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"
41. Niin he ottivat kiven pois. Silloin Jeesus nosti katseensa ylös ja sanoi:
"Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua.
42. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä sanon tämän, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43. Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44. Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 11:38-44)
38. Tässä on sama sanonta kuin jakeessa 33. Juuri lausutut, epäilyä ilmaisevat sanat olivat varmasti yksi siihen vaikuttaneista syistä. Hautana oli luola, kuten tavallista, ja se suljettiin suurella kivellä.
39. Ei ollut epäilystäkään siitä, että Lasarus oli kuollut. Talmud kielsi haudan avaamisen sen jälkeen, kun kivi oli vieritetty paikalleen. Pelättiin kuolleesta saastumista. Niinpä ei myöskään saanut mennä n. 10 metriä lähemmäksi hautaa. Tästä syystä haudat kalkittiin valkeiksi, niin että ne oli helppo huomata ja kiertää sopivan matkan päästä (Matt 23:27). Juutalaisten hautaamistapa ei estänyt ruumiin lahoamista. Hyvänhajuisilla voiteilla voideltu ruumis vain kiedottiin tuoksuvien yrttien kanssa käärinliinoihin.
40. Martta piti kiven siirtämistä tarpeettomana. Kaikki toivo oli joka tapauksessa mennyt. Ruumiin lahoaminen oli alkanut. Mutta Jeesus vastasi hänen epäuskoonsa lempeällä nuhteella. Hän muistutti Marttaa antamastaan lupauksesta. Ilmeisesti heidän tavatessaan Betanian ulkopuolella Jeesus oli luvannut Martalle, että tämä saisi nähdä Jumalan kirkkauden. Ks. jj. 25-26. Nämä Jeesuksen sanat rohkaisevat meitäkin aina uskomaan, että Jeesus ei milloinkaan petä.
41. Jeesuksen on täytynyt toimia suunnattoman arvovaltaisena, koska kukaan ei enää vastustanut kiven pois ottamista. Hän oli rukoillut jo aikaisemmin. Nyt oli kiittämisen vuoro. Hän oli varma vastauksesta (j. 4). Hänen kiitoksensa oli osoitus hänen yhteydestään Isään.
42. Jumalan toiminta vahvistaisi Isän ja Pojan välisen syvällisen yhteyden. Jeesus oli omasta puolestaan täysin tietoinen tästä yhteydestä, mutta kansan tähden hän lausui kiitoksensa. Se ei merkitse sitä, että hänen Isälle lausumansa sanat olisi osoitettu kansalle. Hän puhui todella Jumalan kanssa. Mutta he kuulivat kiitoksen ja ymmärsivät, ettei hän tehnyt mitään omasta voimastaan. Kiittämällä teosta, joka ei ollut vielä tapahtunut, hän todisti, että hän ja Isä olivat yhtä.
43. Mikä hetki! Jeesuksen ei tarvinnut huutaa kovalla äänellä siksi, että Lasarus ei olisi muuten kuullut. Mutta kansan edessä hän ei halunnut näyttää henkienmanaajalta, joka supisee ja mumisee (Jes 8:19). Kuolleista herättämisen voima ei piillyt äänen voimakkuudessa. Hän todisti olevansa ylösnousemus ja elämä (j. 25).
44. Tapahtuman jännitys kohoaa. Yksityiskohtaisten havaintojen runsaus osoittaa kertojan olevan silminnäkijä. Egyptiläisen tavan mukaan vainajan kumpikin jalka käärittiin erikseen. Sen tähden käärinliinoissa oleva kykeni nousemaan ja kävelemään. Mutta hän ei pystynyt irrottautumaan itse liinoista. Johannes ei kerro, miten sisaret ja muut läsnäolijat suhtautuivat tapahtumaan. Aavistelemme vaikuttavan hiljaisuuden syntyneen. Jeesus oli ilmoittanut Jumalan kirkkauden.
