Hyvä paimen

Jeesuksen lunastusteko meidän puolesta oli se, että hän meni vapaaehtoisesti ristille kärsiäkseen ja kuollakseen meidän kaikkien puolesta - siis minun ja sinun puolesta. Jeesus halusi rakkaudesta meihin tehdä tuon teon, joka sovitti sen rikkomuksen, joka oli tehty paratiisin puutarhassa.

Johanneksen evankeliumin luku 10 jatkuu:

11. Hyvä paimen

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä.

12. Mutta kun palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan, hän jättää lampaat ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.

13. Palkkalainen pakenee, sillä hänet on palkattu, eikä hän välitä lampaista.

14. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,

15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lampaiden edestä.

16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

17. Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin.

18. Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni."

19. Nämä sanat aiheuttivat taas erimielisyyttä juutalaisten kesken.

20. Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?"

21. Toiset sanoivat: "Tämä ei ole riivatun puhetta. Ei kai riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 10:11-21)

Hyvä paimen

11. Kreikan sanonta »Minä olen paimen, se hyvä» ilmaisee vastakohdan. Toiset olivat varkaita ja ryöväreitä. Hän on paimen, ainoa, jonka vaikuttimet ovat epäitsekkäät. Heprealaiset tiesivät, että paimen sai toisinaan vaarantaa henkensä suden hyökätessä laumaan. Jeesus tiesi, että hän ei vain vaarantaisi henkeään. Oli välttämätöntä, että hän myös antoi sen.

12. Palkattu paimen teki työtä rahan vuoksi ja oli kiinnostunut omasta palkastaan. Vaaran tullen saattoi käydä niin, että hän pakeni. Mišnassa on paimenen vastuu tarkoin määritelty. Suden hyökätessä hänen velvollisuutensa oli puolustaa laumaa. Mutta jos kaksi sutta hyökkäsi yhtä aikaa, tätä pidettiin mahdottomana tilanteena, eikä paimenta voitu syyttää laiminlyönnistä, jos hän silloin pakeni. Susi mainitaan Raamatussa useasti. Se on Raamatun maissa yleinen peto ja lampaiden pahin vihollinen. Kun tietää sen saalistavan pimeässä, ymmärtää, miten tärkeä merkitys oli lammastarhalla, ovella ja paimenella.

13. On olemassa palkkatyöläisiä, jotka ovat uskollisia tehtävässään. Jeesus ei tarkoittanut heitä. Palkkalaisen mielenlaatu paljastui vaaran tullen. Susi sai hänet näyttämään todellisen minänsä. Hänellä ei ollut oikeata rakkautta lampaita kohtaan, sillä ne eivät olleet hänen omiaan, ja niin hän pakeni.

14. Tunteminen on molemminpuolista (j. 4). Paimen tuntee lampaat täydellisesti (j. 15). Maailma ei tunne heitä, sillä se ei tunne häntä (1 Joh 3:1). Tässä on jälleen yksi »Minä olen» -lauseista, jotka 2 Moos 3:14:n mukaan osoittavat Jeesuksen olevan Jumala.

15. Jeesuksen ja häneen uskovien välinen yhteys on samanluontoista kuin se, joka yhdistää Isän ja Pojan. Jeesuksen yhteys häneen uskovien kanssa on niin syvä ja lämmin, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun kuin tähän jumaluuden ykseyteen. Tämä "tunteminen" ja yhteys on samaa kuin rakkaus. Hän osoittaa rakkautensa antamalla henkensä lammasten edestä. Hän ei vain vaaranna henkeään. Oli välttämätöntä, että hän antoi sen meidän syntiemme sovitukseksi. Vrt. Room 5:6-8.

16. Jeesus tuli yhdistämään koko kansansa. Kaifaskin tuki tätä tietämättään, 11:49-52. Paavali puhuu siitä usein ja mielellään, Room 11:25-26; Ef 2:11-17; Koi 3:11. Juutalaiset ja pakanat yhdistetään yhdeksi laumaksi yhden paimenen hoivassa ja ohjauksessa. "Minulla on" osoittaa, että pakanakansoista uskoon tulevat kuuluvat jo hänelle, vaikkakaan he eivät vielä ole tulleet hänen laumaansa.

17. Ei liene enää syvällisempää kuvausta Isän ja Pojan välisestä sydämellisestä suhteesta. Risti ei ollut onnettomuus, vaan se kuului osana Jumalan suunnitelmaan, johon Jeesus vapaaehtoisesti alistui. Inhimillisesti voidaan sanoa, että Poika rakasti Isää ja hyväksyi kaikessa hänen tahtonsa, ja Isä rakasti Poikaa hänen kuuliaisuutensa tähden. Ylösnousemusajatus liittyy ilmoitukseen kuolemasta. Kuolema oli voitto, sillä Jeesus otti henkensä jälleen takaisin. Kuolemansa kautta ja voittamalla kuoleman hänestä tuli »se suuri lammasten paimen», Hebr 13:20.

18. Nämä hänen sanansa ovat äärettömän merkittävät. Ihmiset tappoivat hänen ruumiinsa. Niin hän sanoikin heidän tekevän. Mutta hänen sisimpäänsä he eivät voineet kajota. Itse hän kuitenkin antoi henkensä täysin vapaaehtoisesti syntiin langenneen ihmiskunnan puolesta. Kukaan ei olisi voinut pakottaa häntä kulkemaan tätä tietä, jos hän olisi päättänyt toisin, Matt 26:53. Tässä näkyy sovituksen salaisuus ja ydin.

19. Tulos oli aina sama Jeesuksen puheen jälkeen. Syntyi erimielisyyttä, joka enteili lopullista kahteen joukkoon hajaantumista. Oli ennustettu, että hänen sanansa saisivat aikaan jakaantumista, Jes 8:14; Luuk 2:34; Matt 10:34. Toisinaan erimielisyyttä syntyi hänen ihmeittensä johdosta. Tässä välien rikkoutumisen aiheuttivat hänen sanansa. Sekä hänen opetuksensa, että hänen tekonsa olivat Jumalan ilmoitusta, joka herätti vastustusta.

20. Jeesus oli aikaisemminkin saanut osakseen vastaavia syytöksiä (7:20; 8:48,52). Mielenvikaisuutta pidettiin riivaajan vaikuttamana. Ne, jotka olivat sokeita, koska eivät halunneet nähdä, arvioivat Jeesuksen sovitustyön tällä tavalla.

21. Ne, jotka kunnioittivat totuutta ja ottivat huomioon näkemänsä tosiasiat, eivät voineet uskoa hänen tekojensa ja sanojensa olevan riivaajan työtä. He eivät sanoneet Jeesuksesta suoraan mitään myönteistä, mutta torjuivat ajatuksen riivaajasta. Jos joku haluaa nähdä, hänen hengelliset silmänsä avataan. 

Sivun alkuun